Kysy Villeltä

Vastaus:
jep
Ville 20.07.10

Vastaus:
Kyllä. ja hienot oli mestat.
Ville 20.07.10

Vastaus:
Jos näin todella on, niin ryhdyn välittömästi hommiin. Kiitos kannustuksesta.
Ville 18.07.10

Vastaus:
En harrasta aktiivisesti piirtämistä tai maalaamista, mutta myönnän että se on hyvin lähellä sydäntä. Joskus (ehkä kerran vuodessa) tulee inspiraation puuska jota ei voi hillitä muulla kuin maalaamalla. Valokuvausta sen sijaan harrastan aktiivisemmin, erityisesti urbaania luontokuvausta, kaupunkistumista, ihmistä eläinlajina.
Omasta mielestähän sitä on todella uniikki, mutta kun näkee jonkun kuvataiteilijaystävän teoksen, niin johan nöyrtyy ja luikkii äkkiä takaisin omalle tontilleen.
Ville 13.07.10

Vastaus:
:)
Ville 30.06.10

Vastaus:
Pitää tulla kylmälaukun kanssa hakemaan...
Ville 30.06.10

Vastaus:
Perjantain viimeinen soittoaika alueen pienimmällä lavalla olisi voinut olla se paras kaikista, mutta yleisön meiltä vei samaan aikaan tyhjiä tynnyreitä kolistellut ulkomaan ryhmä, jonka laulaja on ollut ilmeisesti joku teinien suosikkinäyttelijä? Never heard... No näitähän on juu. Kaikkien kuulemieni ja lukemieni arvioiden mukaan kyseinen esitys oli ollut kökköjä kliseitä viljelevää tavallista poppia. Sellaisestahan meikäläinen kansa tietysti pitää. Ehkä joku tietty turvallisuusaspekti viehättää 2010-luvun sirpaloitunutta adhd-kansalaista. Se hänelle suotakoon. Jos koko arkinen elämä tuntuu uhkaavalta ja jaksaminen on veitsen terällä, ei silloin tulla hakemaan festareilta mullistavia kokemuksia tai muutenkaan vapautumaan yhteiskunnan kahleista, vaan silloin hakeudutaan kohti sosiaalisen tavallisuuden yhdistävää massaa. Ihmismassaa ilman ambitioita ja inspiraatiota. Vaikka esiintyjä olisikin ilmeisen tylsistyttävä, sitä on silti seisottava katsomassa kun se on kuitenkin ihan ulkomaalainen.
Ilmeisesti toiseksi suurimman lavan sähköongelmien vuoksi aikataulut jumiutuivat muutenkin päällekkäin ja pienin lava yksinkertaisesti tuli täysin tarpeettomaksi. Niille muutamalle kymmenelle ihmiselle jotka tulivat ja jäivät kuuntelemaan Majakan Soittokunnan veristä aktia haluaisin sanoa: Kiitos. Kyllä kannatti. Meillä oli hauskaa, kyllä!
Ville 30.06.10

Vastaus:
aai jee
Ville 17.06.10

Vastaus:
Tämä on niin laaja kysymys, että olen miettinyt tätä nyt taukoamatta yli kolme viikkoa. Jotta asia etenee ja saan vihdoin nukuttua, koitan vastata edes jotain tähän.

Provinssin keikkahan tässä lähenee kovaa vauhtia, ja koska Majakan Soittokunta on vielä suhteellisen uusi kokoonpano, mietimmekin että pitäisikö ne treenit ennen keikkaa pitää vai ei? Edellisestä keikasta on kuitenkin jo/vasta kaksi kuukautta.
Kesän neljän festarikeikkamme alussa kuullaan uusi biisi juuri viimeistellyltä albumiltani. (Sain viikko sitten valmiiksi uuden soololevyn, tai ehkä se teki minut valmiiksi itselleen... Jokatapauksessa tämä miltei neljän vuoden projekti on nyt purkissa. Siitä lisää lähitulevaisuudessa.)
Uusia lauluja pyörii mielessä, mutta aina kun otan kitaran käteen, ne karkaavat ja katoavat. Yritän tällä hetkellä kehitellä uusia taktiikoita laulujen metsästykseen. Toisaalta aika on kovin rajallista. Uuden musiikin tekeminen ei onnistu meikäläiseltä kello kaulassa, tai sanotaanko paremminkin että on vielä opittavaa ajan käytön suhteen.
Lauluntekijän työ on omituista kun ei ole ulkopuolelta tulevia sääntöjä. Niitä täytyy itse kehitellä ja kokeilla ja järjestää, jotta saa työt rullaamaan ja luovalle prosessille annetun ajan maksimoitua. Tästä aiheesta lisää seuraavassa Musiikin Suunta -lehdessä (2/2010), jossa allekirjoittanut ja Pekko Käppi pohtivat lauluntekijyyttä. Jaan Pekon kanssa yhteisen työhuoneen Tampereen Pispalassa, ja vaikka tekemisemme välillä mesoavatkin aika eri suunnilla, tulevat ne taas välillä hyvinkin lähelle toisiaan. Aikaa yhteisille äänityksille olisi mukava saada järjestettyä... Pekon uusin albumi "Vuonna ´86" on aivan täydellinen! Hankkikaa se!!
Ai niin, vierailen laulajana myös tämän vuoden aikana ilmestyvällä Rocksteady-albumilla "Kaksi Leijonaa - Niko Ahvonen ja Ville Leinonen and The Levitators". Mutta siitäkin lisää myöhemmin...

Juuri tällä hetkellä nautin hiljaisuudesta, mutta jos jotain pitäisi laittaa levylautaselle, se olisi Danzigin uusin "Deth Red Sabaoth" (ja kaikesta päätellen paras levy viiteentoista vuoteen) joka ilmestyy 22. kesäkuuta. Sitä odotellessa kuuntelisin Samhainia - Kirpeää kesämusiikkia luonnon keskeltä näin Juhannuksen alla.

Vielä nytkin ajattelen kaiholla sitä hetkeä kun Euroopan ilmatila oli joitakin päiviä hiljainen. On todennäköistä että jopa sukupolviin ei vastaavaa hiljaisuutta enää koeta. Ilmansaasteiden ohella melkeinpä ahdistavampaa on se tolkuton jyrinä taivaalla päivittäin. Hyvin usein tulee mieleen että kun vain olisi kunnolliset ilmatorjunta-aseet, niin pääsisi tästäkin vitsauksesta. Lentäminen on vaan niin kovin turhaa. Autoilu yhtälailla.
Tämä maapallon meno on aivan liian sairasta ja pelottavaa pohdittavaksi liian usein. On pakko keksiä mielikuvituksen avulla ulospääsykeinoja todellisuudesta. Musiikki on yksi sellainen vahva huume. Kun biisi soi, silloin ei taivas putoa niskaan. On vain hyvin hankalaa pyristellä irti siitä hypnoosista johon meidät kaikki on vaivutettu (omasta toimestamme). Kyseenalaistamalla tavallisimpia asioita, voimme saada pieniä asioita aikaan, ja kokea edes lievää vapauden kaihoa. (Esimerkki: Kävele kotikaupunkisi keskustan läpi ja ole lukematta yhtään päivän lööppiä tällä matkalla. Hankalaa, mutta siitä tulee lopussa keveä olo.)
2000-lukulainen hygienia ja elintarvikkeiden lisäaineet ovat suuri osa tämän hypnoosin aiheuttajista. Samoin paljaalla kimmoisalla nuorella ihmislihalla markkinoitu illuusio tyytyväisyydestä, joka turruuttaa mielihyväkeskusta aivoissamme niin ettemme enää osaa esimerkiksi mennä kävelylle metsään. (Missä on enää metsää? Aina jostain takaa kuuluu vähintään moottoritien jylinää, ja polun varsi on täynnä muovijätettä. Täytyy varmaan liittyä Ikimetsän Ystäviin ja ostaa pala omaa metsää jota sitten suojella tuliasein. Jos ostaa tontin, kuuluuko siihen miten korkealle saakka myös ilmatilaa?)

Tänä kesänä on aika maltillista keikkailua. 4-5 bändivetoa ja 7-8 soolovetoa. Täytyy keskittyä alussa mainitsemiini uuden musiikin luomisasioihin ja itse kesään, eli raiskattuun luontoon. Itä-Suomeen lomamatkailemaan ja ehkä jonnekin saaristoon myös. Bengtskärin majakalla olisi hienoa yöpyä loppukesästä tuulisena yönä. (tai sitten jos vaan kattois netistä... en tiiä)

Lähiaikoina jäätelön ostohetkellä olen ihmetellyt eikö ole enää minttupuffettia? Sitä olen kaipaillut. Vai olenko asioinut väärissä kauppaketjuissa? Vadelmapehmis on aika kovaa kamaa, ja pallojäätelöistä esimerkiksi Tiikeri, Minttu, Terva.

Lähetystyöhön lähtevän täytyy käydä asianmukaiset kurssit, omaa vakaumusta ja kutsumusta tulee tutkia erittäin läheltä ja tarkkaan, ja arjen asioita täytyy myös järjestellä aikalailla, kunnes kentälle todella pääsee täysillä lähtemään. Näiden asioiden jälkeen olen myös valmis. Sydän tekee työtä ja Herra pitää huolen.

hyviä ultraviolettisäteilyitä,
kotimaisia luomumansikoita
ja hengityssuojia,
Ville
Ville 13.06.10

Vastaus:
että mitteekä?
Ville 13.05.10